Toimiva kombo

Tällaiset varsikengät tuli jo tehtyä ensimmäiselle kamulle, mutta toinenkin tykästyi väriyhdistelmään ja leikkaukseen, niin minkäs mahtaa. Jalat ovat kuitenkin eri malliset, joten kenkäparit on tehty eri lesteillä ja pieniä yksityiskohtia on muutettu.

Kantakovikkeet aiheuttivat päänvaivaa paljon kävelevälle kaverilleni. Kantakapit olivat sen verran jäykkää materiaalia että rakothan siinä taisi tulla, mutta käytössä kengät pehmenivät sopiviksi.

Noissa kuvissa nahkojen värit onnistuivat paremmin kuin näissä. Pienempi reikäkuvio tuo oman, hillityn fiiliksen. Pohjamateriaalin valintatuo vanhan ajan kävelykenkämeiningin. Tikit onnistuivat näissäkin, kolmannella vuodella hioin taitojani entistä parempaan tasoon :)

Mitä suosikkeja lukijoilla/kuvien katsojilla on ollut tähän mennessä? Jätä viestiä tai paina noita nappuloita!

The Salkku (koska muuta nimeä tällä ei vielä ole)

Kattokaa tää! Tästä tuli makee. Päättötyön toinen osa, valmistui joulukuussa kannettavakseni. Ihanaa ruskeeta nahkaa! Ihanaa oranssia vuoria! Ihanat pikku taskut ja messinkisoljet! 

 Olkahihnan soljeksi löysin kaksipiikkisen vyönsoljen. Toimittaa virkansa mainiosti.

Tässä on ne pikku taskut! Laukussa kiertää raakareuna+tere. Se oli mietityttävin toteuttaa, melkein jänistin, mutta onneksi vein urakan loppuun asti.

Tein takaseinään sisätaskun. Kuminauha yläreunassa pitää tavarat hyvin paikoillaan

 

Jahas, tässä taskun kaavat, kaavoituksesta kaikki alkaa. Suunnitelman ja työn koon pitää olla selvä. Työjärjestystä on hyvä miettiä, ettei tule takapakkia... Rakenteen miettiminen oli haastavaa, koska en aikaisemmin ollut tehnyt salkkua. Hyvinhän se meni. Vuori vaan jäi sisältä ruttuun :D

Tonttukengät

Olipa kerran tyttö, joka lähti Englantiin oppimaan kengänteosta. Työpaikan pomot ottivat tytön iloisesti vastaan. Lisähupia saatiin kun tyttöä alettiin kutsua tontuksi. Pomot olivat varsin pitkiä, ja tyttönen näitä selkeästi lyhyempi. Tuosta tarinasta lisää täällä: kenkamaakarin.blogspot.fi.

Viime talvena sain haltuuni sammalenvihreää nahkaa. Vuodasta riitti mainiosti saappaisiin. Oli myös aika harjoitella welt-rakennetta, jossa päällinen ommellaan kiinni nahkapohjaan.

Kokeilin koristetikkausta varrensuuhun ja etukappaleisiin. Lanka olisi voinut olla muuta kuin ihanaa oliivinvihreää, koska nyt vaivalla parsitut tikit eivät oikein näy.

Tästä työstä opittiin taas paljon, ja seuraaviin tonttukenkiin tehdään selkeämmät tikkaukset. Näihin saappaisiin mahtuu villasukat, joten on hyvä hyppiä hangella. Korkea varsi suojaa lumelta ja tuiskulta...

...Jos vielä nautittaisiin tästä alkavasta kesästä ennen noita kelejä.

Distracters

Kaveri halusi kengät. Tein musta-valkoiset kävelykengät kevään valmistujaisiin (aloittelijan moka, niiden kuvat ovat jossakin mystisessä paikassa). Nehän eivät riittäneet, ja aikaa suutarikoulussa oli jäljellä, joten mietittiin varsikenkiä. 

Vaalean- ja tummanruskean kontrasti on hauska. Näiden kuvien valaistus jäi kumman keltaiseksi, mutta lopputulos on lähelle oikeaa sävyä. Yksinkertainen reikäkuvio yhdistettynä siipikärjykseen tuo vanhan ajan henkeä. Paksut nauhat ja sirkkarenkaat tuovat rouheaa hönkää.

Näissäkään varsikengissä ei ole perinteistä maiharipohjaa. Paksu kumilevy on hiottu kärjestä ohuemmaksi kuin päkiän kohdalta, jotta käynti ja käyttömukavuus paranisi. Korko on koottu 
kuitunahkalevyistä.

Erityisesti tykkään tuosta kanta- ja varsiosien leikkauksesta. Ei aivan niin perinteistä mitä maihareissa yleensä nähdään. Ja asiakas oli varsin tyytyväinen (:

Reippailijahemuli

Kolmannen vuoden syksy oli varsin tuottoisa, koska silloin oli hallussa monenlaista tekniikkaa ja tyyliä, ja halua tehdä mahdollisimman paljon itselle ja toisille. Tämän repun väsäsin itselle. Reppu oli mainio harjoitus tereen ompelusta ja isomman työn kokoamisesta.

Oli kierolla tavalla hauskaa miettiä mikä osa pitää ommella missäkin järjestyksessä. Sellaisella kieroudella, jota tunnen piirtäessä kaavojen tuhansia viivoja..

Läppien soljissa on jekut käytettävyyden helpottamiseksi. Taskun soljet kiinnittyvät oikeasti neppareilla ja läpän soljen takana piileksii sammakkolukko. Solkitäppiin tikkasin lehtiä muistuttavia viivoja.

Musta nahka oli mukavan ohutta, ja vuoriksi laitoin petroolinsinistä puuvillakangasta. Reppu ei paina tyhjänä turhan paljoa. Hihnoista jäi hitusen liian kapeat, sillä kun reppu on sullottu täyteen jumppavaatteita, kantaminen alkaa tuntua ikävältä jossain vaiheessa. Seuraavalla kerralla osaan paremmin, ja näihin hihnoihin voin vielä helposti ommella lisävahviketta.

Tykkään noista harmaista terenauhoista. Niitäkin mietin pitkään että voinko yhdistää tummanharmaan haljaksen mustaan pintanahkaan! Pikkujuttuja suunnittelee ja harkitsee pitkään, ja yleensä on kannattanut valita se epätavallisempi vaihtoehto.

Neiti Nokkonen

Toiset varsikengät ikinä! Nekin tempaisin itselleni. Luokan tyttöjen kanssa hullaannuttiin tästä lestistä, sen pyöreästä kärjestä ja uskomattomasta mukavuudesta jalalle. Aikaisemmin nahkakaupoilla olin hullaantunut myös pehmoisesta ja melko ohuesta nappanahasta.

Nappa ei oikein sovellu noin kovalle käytölle suunniteltuihin popoihin. Pitihän sitä yrittää että repeytyykö nahka pinnatessa, vai telonko sitä nauhahiomakoneella viimeistelyssä. Kengät valmistuivat kunnialla, ja ensimmäisellä käyttökerralla osasin potkaista kärkiin kulumat. Se siitä unelmanpehmeästä nahasta käyttökengissä...

Tykkään hallitusta reikäkoristelusta. Näihin rei'itys tuo vanhan ajan tunnelmaa ja tukeva korko pikkumyymäistä veijarihenkeä. Eniten tykkään käyttää näitä varsikenkiä kukkamekkojen kanssa. 

Captured rhythm

Tehtävänanto: raakareunalaukku.
Materiaalit: mukavan jämäkkä, mattapintainen ja vihreä rasvanahka; parkkinahka; kengännauha; monolenkit.

Vihreä olkalaukkuni on osa kakkosluokalla suunniteltua settiä. Vihreät korkokengät ehdin myymään ennen niiden kuvaamista, ah mikä aloittelijan moka! Pakotin pikkunaamoja ja sieppasin ne tuollaiseen häkkiviritelmään. Pysyväthän vähän aikaa aloillaan. Levottomatjalat levottomatjalat levottomatnaamat.

Yksityiskohtien suunnittelu osaa olla haastavaa. Oppimisen alussa ei vielä oikein tiedä, mitä suunnitelmaa uskaltaa lähteä toteuttamaan, ja mitä vaihtoehtoja tekniikoista löytyykään. 

Punsseleilla pakottaminen oli minulle tuttua jo edellisestä ammattikoulusta. Tähän työhön kokeilin vihdoinkin kolmiulotteisen pinnan muodostusta nahalle. Pakottaminen oli hauskaa, kunnes keskittyminen alkoi herpaantua monen naaman kanssa. Tykkäsin piirrellä erilaisia ilmeitä, ja tästä työstä, kaavojen lisäksi, arkistoin naamasuunnitelmia.

Laukkuja on hauska tehdä. Niistä saa monennäköisiä peruskaavaa muuttamalla ja tuunaamalla. Jokaiselle oma, persoonallinen veska.

Turtles VS Kermit

MUAHAHAHAA! On aika esitellä supersankarimaiharit. Nämä popot tein vikan, kolmannen vuoden aloituksen kunniaksi. Ensimmäiset varsikenkäni, ah! 

Jemmassani oli palanen kirkkaanvihreää pintanahkaa. Se oli inspiraationi. Nahkaa ei olisi riittänyt kaikkiin kappaleisiin, joten höystin maihareita tummanvihreällä rasvanahalla. En osannut päättää sirkkarenkaita, joten ängin kaikkia mahdollisia, tuollaisia isompireikäisiä mukaan. Lisää rouheaa ilmettä tuo raakareunaksi jätetty varrensuu, yleensähän nuo on viikattu.

Lopputulos on jotakin supersankarimaisen ja Kermitin hupaisuuden väliltä. Näillä kelpaa valloittaa pimeitä kujia ja selvittää visaiset mysteerit... Pohjat eivät ole perinteiset maiharipohjat, joten jalkineet ovat kevyet ja näin esimerkiksi pakoon juokseminen on helpompaa.

Korkoihin olisi voinut tehdä salalokerot, varrensuuhun salataskut ja kärkeen salapiikin (sellaisen mikä Will Smithillä on elokuvassa Wild wild west). Mystistä meininkiä. 

Vihreä väri loistaa kyllä aika rajusti Suomen harmahtavassa, mustien ja ruskeiden kenkien katukuvassa. Ehkä jätän sala-asiat ja roistojen taltuttamisen väliin. Keskityn mieluummin, tälläkin kertaa, liikennevaloissa seisojien ja maahan tuijottelijoiden piristämiseen. Se on varmasti hauskempaa.

Nokipöllö

Jatketaan laukkulinjalla, koska ekat-miestenkengät-ikinä-kenkien kuvat ovat liian huonolaatuisia julkaistaviksi.

Eläinkunnan viisas olento, pöllö, on saanut arvoisensa ulkomuodon ja kulkee selässäni tuijottamassa takana tulijoita. 

Toisen kouluvuoden alku lähti hyvin käyntiin luonnosteltuani paperille ensin pöllörepun, jonka kaulassa olisi vetoketju. Vetoketju on käytännöllisempi sivussa. Takana on myös pikkuruinen, vetoketjullinen tasku bussikortille ja avaimille. Pöllö on nielaissut pinkin nahkavuorin ja pehmuketta, jotta se pysyisi ryhdikkäänä.

Tässä työssä toi haastetta Nokipöllön mahasulat. Elävä pinta koostuu kerroksittain ommelluista, erivärisistä nahkasuikaleista. Luihut pikkukoivet ja isot silmät viimeistelevät ylvään ilmeen. Repulla on kokoa leveimmässä kohdassa 26 cm ja korkeimmassa 35 cm.

Yllättävimmät kehut tuli Lontoossa jonkin museon vartijalta. Tämä vartija tarkisti laukut ja tokaisi että tälläisiä ei tulekaan joka päivä vastaan! Siivetön pöllö on kovin riippuvainen kantajastaan, ei sitä mihin tahansa lennetä.
-Marski

Korttitemppu

Valmistujaiset on juhlittu, edessä kesä mutta silti odotan jo syksyä ja alkavaa saksofonin soiton opettelua! Nautitaan kuitenkin se kesä ensin pois alta. Tämä laukku on ollut etenkin kesän pienissä seikkailuissa mukana. Sillä on saatu huomiota aivan erityiseltä suunnalta, ja tuon tarinan alku on mukana menossa vielä kahden vuoden jälkeen :)

Tämä on toinen laukku ikinä jonka olen valmistanut. Ensimmäinen nk. raakareunainen laukku. Opettaja ei tykännyt kun halusin tehdä pyöreän laukun, kaavojen tarkka piirto ja osien sovitus olisi kuulemma haastavaa. Mitäs sitten! Neliskanttisiin ei tyydytä, vaan haaste otetaan vastaan ja hoidetaan se sen hetkisten taitojen mukaan. 

Olen joskus jemmannut kotikonnuilta muutaman Turun linna-kortin. Halusin kokeilla kuinka ne voi kiinnittää laukkuun mahdollisimman siististi ja pysyvästi. Seitsemän korttia sai paikkansa, kun liimasin ne ensin yhteen viuhkoiksi, sitten nahalle, kontaktimuovi päälle, nahka+kortti+muovi liimalla laukun seinään kiinni, siisti tikkaus korttien ympäri ja avot! Sivuseinissä on kapea olkahihna, päällä vetoketju ja vuori on viininpunaista nahkaa. 

Kolme korttia lymyilee laukun takapuolella. Jos vielä teen toisen samanmoisen laukun, jätän takaosan kortit laittamatta. Itse käytän laukkua aina neljän kortin viuhka päällä, joten takaosan muovi alkaa pikku hiljaa kulua rei'ille. Kestävyys kunniaan! Proto on aina proto, josta opitaan ja kehitellään parempi tuote.

Musta nahka on aina yhdisteltävissä asuun kuin asuun. Tällä laukulla olen piristänyt omaa pukeutumista, ja toivottavasti saanut toiset kadun kulkijat hymyilemään.
-Marski