Tämmöiset korkeavartiset, perinteiset saappaat ompelin viimeisimipinä töinäni. Tilaustyön hankalimpia vaiheita olivat kaavoitus ja pohjan ompelu. Vetoketjuttoman saappaan jalkaan saaminen oli kinkkinen juttu. Varresta täytyi uskaltaa kaavoittaa tarpeeksi leveä tietyistä kohdista. Kiulun kääntö oli arveluttavaa touhua.
Nahka oli alunperin tummanruskeaa, mattapintaista rasvanahkaa. Asiakkaani toive oli saada mattamustat saappaat, joten värjäsin nämä mustalla lankilla. Viimeistelystä jäi mukavan rouhea. Tykkään myös takasauman peittävästä nauhasta, joka päättyy lenkkiin, joka helpottaa jalkaan laittamista. Harmittamaan jäi turhan rouhea pohjan ompelu, paksu pohjanahka oli hankala materiaali. Tulipahan testattua.
Kun kiulun virityksistä ja muista kaavoituskikoista on kulunut jo monta kuukautta, ajatuksiin hiipii uuden projektin aloittamisen pelko. Osaanko, muistanko? Suutarikoulun viimeiseltä vuodelta muistuvat mieleeni paniikki, tarkka tikkaus, ihmiset ja ruokataukojen tiivistyminen. Lesti käteen ja keskikopiota ottamaan, onhan mulla autotallissa upea ompelukone odottamassa niitä uusia askarteluja.
